TYYTYMÄTTÖMYYTTÄ KAUPUNGISSA

EPSI Ratingin tuoreimman kuntatutkimuksen mukaan pietarsaarelaiset ovat kaikkein pettyneimpiä omaan kuntaansa. Näin väitetään ainakin viimeisessä Iltalehdessä

En tiedä, miten tutkimus on tehty tai ketkä siihen on vastannut, mutta siitä huolimatta tutkimuksen antamaan yleissignaaliin on syytä suhtautua vakavasti. Ei riitä, että todetaan vastauksien mahtuvan virhemarginaalien sisään.

Kuten totesin, en ole nähnyt tutkimustuloksia. Syvemmän analyysin tekeminen jääkin myöhemmäksi. Siksi ajatukseni ovatkin vain arvailuja. Ja ne voi  vapaasti  "ampua alas".

TERVEYDENHUOLTO.
Varsinkin kaupungin suomenkielinen väestö on varsin tyytymätön saamiinsa lääkäripalveluihin. Kritiikki ei suuntaudu lääkäreiden ammattitaitoon, vaan pääosin arvostelu kohdistuu huonoihin kielipalveluihin. Suomenkieliset eivät saa palvelua omalla äidinkielellään. On kyllästytty siihen, että Vaasan keskussairaalan kielipalvelut on nostettu framille, kun taas oman kaupungin vähemmistön kielipalvelut on jätetty huomattavasti vähemmälle. Asiaan liittyy myös se, että Kokkolan Soitesta ei saa puhua juuri ollenkaan?

VANHUSTENHUOLTO
Malmin sairaalassa suljettiin kovalla kiireellä osastoja säästöihin vedoten Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että sairaalassa on täpötäyttä ja vanhuksia joudutaan pitämään sairaalassa sen takia ettei hoitopaikkoja löydy. Nyt joudutaan sitten ostamaan paikkoja yksityisiltä. Siinä ne säästöt? Asian ei pitänyt tulla yllätyksenä, sillä siitä kyllä kerrottiin Pietarsaaren valtuustossa, kun Ikäihmisten hyvinvointisuunnitelmaa käsiteltiin

KOULUT JA PÄIVÄKODIT
Kaupungissa on vellonnat muutaman vuoden koulukeskustelu. Totta kai vanhempia huolestuttaa lasten koulunkäynti ja koulujen tulevaisuus. Sulkemisuhan alla on ollut niin ruotsin kuin suomenkielisiä kouluja.
Hieman samankaltaisia ehdotuksia on tehty päiväkotien suhteen Julkisuudessa on esitetty myös pienien tarhojen keskittämistä suurempaa kokonaisuuteen ( nykyinen BLI )

KATUJEN KUNTO
Varsinkin kevään aikana on katujen huono kunto noussut esille. Kevät on aina tässä suhteessa vaikeaa aikaa, kun routa ja jää tekevät tepposensa. Tosin ei tilanne minusta poikkea esim. viime vuotisesta. Aina kevätkadut on routineet.

SOSIAALINEN MEDIA
Sosiaalinen media on välinen, jonka voi esittää vapaasti ajatuksiaan.  Ennen ei tällaista mahdollisuutta ollut, joten tiedonvälitys oli lähinnä lehtien ja radion varassa. Nyt tieto kulkee. Eikä sillä ole oikeastaan paljonkaan väliä, onko se oikeaa vai väärää. Tämäkin blogi perustuu arvailuille.

PÄÄTÖKSNTEON AVOIMUUS
Tästä asiasta on Pietarsaaren valtuustossa puhuttu paljon. Ja oikeutetusti. Onneksi viimeaikoina valtuustolle on  pidetty iltakouluja ja infotilaisuuksia entistä useammin. Joten asiassa on selvästi edistytty.

Kuten alussa kirjoitin nämä ja monet muut asiat ovat vain arvailuja ja osaksi myös minun tuntoja. Varmaan muitakin asioista tulee esille, mutta SITTEN HALUAN NOSTAA ESILLE myös sen, kuinka hyvin asiat saattavat olla  myösJeppiksessä. Meillä on hieno merellinen, puhdas saaristoluonto, meillä on hienot urheilu- ja liikuntamahdollisuudet, meillä on maan mainiot kulttuurin ja musiikin harrastusmahdollisuudet, meillä on kukoistava suur- ja pienteollisuus, meillä on työpaikkoja, meillä on  panostettu infraan viime vuosina miljoonia euroja. Meillä on paljon hienoja asioita kaupungisamme. Kunhan vain avaamme silmämme ja katsomme ympärillemme.

RAUHALAN PALVELUKODIN TULEVAISUUS TURVATTAVA

Kuntavaalin yhdeksi pääteemaksi on noussut Pietarsaaren nykyinen vanhustenhoito. Hyvä niin, sillä tilanne on todella hälyttävä ja tälläkin hetkellä kolmisenkymmentä vanhusta odottaa paikkaa Malmin sairaalan osastolla. Hieman helpotusta tilanteeseen on saatu ostopalvelujen avulla. Paikkoja on ostettu muun muassa Folkhälsanilta ja Uudenkaarlepyyn sairaskodilta. Tilanne on kuitenkin edelleen huolestuttava.

Erityisesti meille suomenkielisille Rauhalan palvelukodin toiminta on tuiki tärkeää. Palvelukodin taloudellinen tilanne on jatkuvasti haastava ja apua tarvitaan koko ajan ja joka taholta. Toiminnan jatkuvuuden vuoksi, myös kaupungin on toimittava asiassa pro aktiivisesti. Kuulemme usein, että kaupungilla tai yhteiskunnalla ei ole tällä hetkellä taloudellista liikkumavaraa. Täytyy säästää ja leikata! Ne ovat tämän päivä muoti-ilmaisuja. Miten olisi, jos miettisimmekin asian toisin päin ja panostaisimme vanhustenhoitoon entistä enemmän? Olemme varmaan kaikki sitä mieltä, että sairaalaa ei ole koti. Jokainen vanhus ansaitsee arvostuksemme. Ja onkin meidän nuorempien velvollisuus varmistaa, että he saavat turvalliset asuinmahdollisuudet. Siksi myös Rauhalan palvelukodin tulevaisuus on edelleenkin turvattava. Tehdään se yhdessä

PIDETÄÄN HUOLTA NUORISTAMME

Viime viikolla minulle soitti eräs huolestunut kolmen lapsen äiti. Hän kysyi minulta: " Mitä aiot tehdä nuorten harrastusmahdollisuuksien parantamiseksi ja tasapuolistamiseksi?" Aluksi kysymys hieman hämmensi minua ja jos oikein rehellinen olen, niin soitto
tuntui aavistuksen loukkaavaltakin. Omasta mielestäni, kun olen aina suhtautunut positiivisesti lasten ja nuorten liikuntaan.
Mutta jos paneutuu hieman lähemmin tuon äidin soiton sisältöön ja viestiin , ymmärtää kuinka huolissaan hän oli lastensa tulevaisuuden harrastusmahdollisuuksista. Kolmelapsisen perheen rahat eivät yksinkertaisesti riitä harrastuksiin, joten jostain on säästettävä

Monet tieteelliset tutkimukset osoittavat, että nuorisomme liikkuu aivan liian vähän. On huolestuttavaa, että esimerkiksi Pietarsaaren seudun uunituoreessa hyvinvointi-suunnitelmasta käy ilmi, että 6-11% vuosiluokkien 8-9 oppilaista kokee, ettei heillä ole läheistä ystävää ja että 23 – 30 % on itse sitä mieltä, että oma terveys on keskitasoa huonompi. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnallemme arviolta 1,2 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä maassamme on syrjäytymisvaarassa ainakin 65 000 nuorta. Sosiaalinen ja taloudellinen tausta vaikuttaa lasten mahdollisuuksiin saada yhdenvertainen kasvuympäristö

Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön Otuksen tutkimuksen ( 2016) mukaan harrastusrikas ympäristö kehittää lapsen tietoja ja taitoja, kuten esimerkiksi sosiaalista ymmärrystä, yleissivistystä, sanavarastoa jne. Puhumattakaan ihmisten välisistä vuorovaikutustaidoista. Siksi on tärkeä, että luomme lapsillemme tasa-arvoisen ympäristön kehittyä
Juuri tämän tasa-arvoisuuden vuoksi, olen tehnyt valtuustossamme esityksen moni-toimihallin rakentamiseksi sekä aloitteen, että lapsemme voisivat käyttää tilojamme ilmatteeksi tai ainakin halvemmalla kuin aikuiset. Monitoimihalli on nyt tulossa, mutta toiseen esitykseeni on suhtauduttu hieman nahkeasti. Esittipä eräs valtuutettu valtuustosalissa ajatustani "kommunistikseksi". No, maailmaan mahtuu mielipiteitä. Olisi vain toivonut, että hän olisi tutustunut maamme vallitsevaan tilanteeseen hieman tarkemmin. On myös puhuttu seurojen tasapuolisesta kohtelusta. Ok, totean, mutta minä puhun mieluummin lasten ja nuorten tasapuolisesta kohtelusta. Lähtökohtamme ovat siis tässä mielessä erilaiset.. Positiivista on se, että kaupunki on varannut 20 000 lisämäärärahan seurojen haettavaksi.

Toivon mukaan asia etenee positiivisessa hengessä, sillä kyse ei ole kovinkaan suurista kustannuksista . Sen sijaan tulevaisuuden säästöt ovat melkoiset. Ajatelkaa, jos voisimme pelastaa vaikka vain yhden syrjäytyneen nuoren, olemme jos silloin tehneet urotyön.

UTGÖR ÅLDRINGARNA EN BARLAST FÖR VÅRT SAMHÄLLE

 I den åldringspolitiska diskussionen har jag störts av att man på vissa håll fortsättningsvis låter förstå att dagens ekonomiska depression skulle på något sätt vara åldringarnas eller de åldrandes fel. En del har stämplat åldringarna till och med som en slags barlast för mänskligheten. Faktum är att det är just dessa människor som efter krigen sett till att vårt land blomstrat. Ingen annanstans i världen har man utfört liknande hjältedåd.

 Vid Malmska sjukhuset har avdelningar stängts och stora förändringar utförts. I och med förändringarna har man strävat till att flytta åldringar bl.a. till vårdhem. Målsättningen har varit att så många åldringar som möjligt skulle i framtiden få bo hemma. Tanken är i sig god, men praktiken torde vara en helt annan.

 För det första kan alla åldringar helt enkelt inte leva ensamma. Ensamheten, osäkerheten och övriga sociala faktorer påverkar det hur  t.ex. utrymmena vid Malmska sjukhuset fylls och personalens arbetsuppgifter ökar oskäligt mycket. Redan nu har en karg verklighet kommit till allas kännedom. Avdelningarna fylls och bekymrade anhöriga tar kontakt. Skulle det nu vara den rätta stunden att stanna upp och fundera om vårt åldringspolitiska program håller dagens mått eller borde programmet ändras? Jag tycker att en ändring borde göras. Inte heller motsvarande utveckling i Sverige stöder dagens tankesätt.

 Vi behöver fler vårdplatser för de åldrande. Våra åldringar förtjänar något som är bättre än sjukhusets korridorer. Våra åldringar ber inte något oskäligt. Endast en lycklig och trygg tid under livets sista år.

 

OVATKO VANHUKSET YHTEISKUNTAMME PAINOLASTI

Minua on vanhuspoliittisessa keskustelussa häirinnyt se, että määrätyt tahot edelleenkin vihjailevat, että nykyinen talousahdinkomme olisi jotenkin vanhusten tai ikäihmisten syytä. Jotkut ovat leimanneet ikäihmiset jopa jonkinlaiseksi ihmiskunnan painolastiksi. Tosiasia on kuitenkin se, että juuri nämä ihmiset ovat sotien jälkeen nostaneet maamme kukois-tukseen. Missään muualla maailmassa ei ole nähty tämmöistä urotekoa.

Malmin sairaalassa on suljettu osastoja ja tehty suuria muutostöitä. Muutostöiden myötä vanhuksia on pyritty siirtämään muun muassa hoitokoteihin. Tarkoitus on ollut, että mah-dollisimman moni vanhus asuisi tulevaisuudessa kotonaan. Ajatus on sinällään hyvä, mutta käytäntö lienee aivan toista.

Ensinnäkin kaikki vanhukset eivät vain yksinkertaisesti voi asua yksi. Yksinäisyys, epävarmuus ja muut sosiaaliset seikat vaikuttavat siihen, että esimerkiksi Malmin sairaalan tilat täyttyvät ja henkilökunnan työtehtävät lisääntyvät kohtuuttomasti. Jo nyt viestit kertovat karua todellisuutta. Osastot täyttyvät ja huolestuneet omaiset ottavat yhteyttä. Olisiko nyt viimeinen hetki pysähtyä ja miettiä, onko vanhuspoliittinen ohjelmamme ajan tasalla ja pitäisikö sitä muuttaa? Minusta pitäisi. Ruotsin vastaavanlainen kehitys ei sekään oikein tue nykyajattelua?

Me tarvitsemme lisää ikäihmisten hoitopaikkoja. Vanhuksemme ansaitsevat parempaa kuin sairaalan käytävän. Eivät vanhuksemme kohtuuttomia pyydä. Ainoastaan onnellisen ja turvallisen elämänehtoon. Sen me olemme heille velkaa

 

 

 

 

HAMMASLÄÄKÄRISSÄ

😄😄😄😄Kävin hammaslääkärissä. Ja omasta mielestäni reippaasti. Siitäkin huolimatta, että jos ajatuskin tuosta paikasta nostattaa niskakarvat ylös. Tässä muutama tapahtuma.

Ensimmäiset hammaslääkärimuistoni ovat nuoruudestani. Asuimme tuolloin Vaasassa, pienessä Huutoniemen kaupunginosassa, tai kylässä, joksi me asuinpaikkaani nimitimme. Myös "pakaksi" sitä kutsuttiin. Se sijaitsi noin 3 -4 kilometriä keskustan ulkopuolella ja kotitaloni oli aivan Strömbergin ( rompan) silloisen pääportin kupeessa, osoitteessa Poliisikatu 3. Osoite oli kohdallaan, sillä naapuritalon isäntä oli painijapoliisi. Hermanni Pihlajamäki ( jos muistan oikein). Los Angelesin olympiavoittaja. Kävin koulua Huutoniemen kansakoulussa ja opettajani Kaija Veistola lähetti minut hammaslääkäriin, joka sijaitsi Vöyrinkaupungin kaupunginosassa.  niin sanotussa Malmön-talossa, Siispä seitsenvuotiaalle linja-autolippu kouraan ja matkaan. Matka sujui hyvin linja-autolla kaupungin maasillalle asti ja siitä sitten patikoiden pari kilometriä taloa kohden. Malmön talo oli suuri ja pelottava. Näin jälkeen päin voin vain kuvitella, miltä pikku Karista silloin tuntui ja miten ylipäätään olen uskaltanut mennä talon sisälle. Talon sisällä minua kohtasi outo, vahva haju. Tiedättehän tuon hammaslääkärin vastaanoton ilkeä tuoksun. Voin vieläkin tuntea tuon kammottavan lemun nenässäni. Odotussalissa oli muitakin lapsia odottamassa "piinan" joutumista. Ja sitten se tapahtui. pelko ja haju saivat yliotteen pikkupojasta. Iski paniikki ja minä karkasin. Kotimatkastani en muista mitään, mutta kotona minua odotti vihainen isä. Sen ajan kotikasvatus tuli tutuksi. Ei työmiehen pojalla ollut varaa "leikkiä" ilmaisella hammashoidolla?

Toinen hammaslääkärimuistoni on Pietarsaaresta. Olin silloin teini-ikäinen ja sain ikävän               hammassäryn. Vastanotto järjestyi ja eikun matkaan. Hammaslääkärin vastaanotto sijaitsi ns Valkoisen talon vieressä Puutarhakadulla. Odotushuoneessa kaikki meni hyvin, mutta kun astui itse toimenpidehuoneeseen näky oli kammottava. Edessäni oli vanha musta hammaslääkärituoli. Oikein sellainen Aatamin ajan tuoli. Ja eikä se itse lääkärinkään tapaaminen mitään herkkua ollut. Vanhempi rouvashenkilö, joka puhui huonosti suomea ja jonka toinen käsi oli siteessä. Itse poraaminen oli piinaa. Puudutuksesta ei ollut tietoakaan ja itse laite haki vähän väliä kierroksia. Vesi roiskui ja kone huusi viimeisiään. Silloin päätin ettei koskaan enää hammaslääkäriin ja varsinkaan ei tuon naisen kynsiin. No, osaksi sekin päätös on tullut pyörrettyä.

Viimeisin hammaslääkärikokemukseni on todella miellyttävä.  Olen käynyt vastaanotolla Pietar-saaren Malmin sairaalan hammaspoliklinikka Marjassa. Ei ikävää tuoksua, ei tungosta, ystävällinen henkilökunta ja oman hammaslääkärin taitavat otteet. Täällä minua on hoidettu kokonaisvaltaisesti ja kaikki toiveeni on otettu huomioon. Juuri tällaisena näen tämän päivän modernin hammashoidon. Ja voin vakuuttaa etten ole varmaankaan kaikkein helpoin potilas. Eikä suuvärkkinikään taida kaikkein helpoin kohde olla? Olen myös vastaanotolla seurannut koululaisten suhtautumista hammashoitolaan. Ei näy pelkoa. Eikä sieltä karkailla, niin kuin minä tein Onkin van toivottavaa, että tämän kaltainen toiminta saa myös jatkossa tarvitsevansa toimintamahdollisuudet.
 

ESTETÄÄN NUORTEN SYRJÄYTYMINEN

Aivan aluksi minun on tunnustettava etten itse oikein pidä sanasta syrjäytyminen. En myöskään usko, että yksikään nuori tai ylipäätään kukaan ihminen haluasi käyttää itsestään sana syrjäytynyt. Siitäkään huolimatta, että ihminen saattaa tunnistaakin elämässään asioita, joita siitä puuttuu tai joita siihen toivoo. En kuitenkaan tähän hätää keksi sanalle parempaa synonyymiä, joten lukija antanee minulle anteeksi sanan käytön.
Nuorten syrjäytymiselle löytyy varmaan monta virallista määritettä, minusta tuntuu kuitenkin , että nuorelle se on ulkopuolisuuden tunnetta, unelmien katoamista, passiivisuutta ja yhteiskunnan hylkäämiseksi jäämistä jne.. Tämä ei tietenkään ole mikään virallinen määritelmä, vaan perustuu ainoastaan omiin ajatuksiini. Syrjäytyneiden tai syrjäytymisen vaarassa olevien nuorten määrä on Suomessa suuri.  Arviot vaihtelevat 14 000:n ja 100 000:n välillä. EVA:n raportti vuodelta 2012 esitti, että Suomessa on 51 300 15-29 vuotiasta syrjäytynyttä nuorta. Ja määrä vain kasvaa. Erään arvion mukaan yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle n. 1,2 miljoonaa euroa. Ajatelkaapa, jos voisimme pelastaa yhdenkin näistä syrjäytyneistä nuorista, olemme jo tehneet jonkinmoisen urotyön.
Tai olemme ainakin työn alussa.

Myös meillä täällä Pietarsaaressa on ikävä kyllä havaittavissa nuorten syrjäytymistä.  Erilaiset tilastot ja mm huostaanotot tukevat ajatusta. Huumeiden käyttö on kasvanut, nuorten työttömyysluvut ovat nousseet ja esimerkiksi eräiden nuorten koulunkäynnissä on havaittavissa vaikeuksia. Ei tarvitse kuin keskustella sosiaalityöntekijöiden, poliisin tai seurakunnan diakonien kanssa asiasta, niin totuus valkenee. Ikävä kyllä.

Me pietarsaarelaiset voimme myös monin eri tavoin osallistua nuorten syrjäytymiseen estämiseen. Ei täällä varmaan mitään " viisasten kiveä" ole, mutta voimme ainakin yrittää. Kunnallisella tasolla on jo paljon tehtykin , mutta edelleenkin tarvitaan tukitoimia. Tässä muutama ehdotus, joista esimerkiksi omassa ryhmässämme on keskusteltu:

- etelänummen koululla aloitetaan ns kymppiluokka
- tupakkamakasiinin toimintaa kehitettään edelleen
- niin sanottujen nuorisopajojen toimintaan panostetaan
- nuoriotakuumallia  edistetään edelleenkin
- kunnalliset liikuntapaikat tulisi olla ilmaisia lapsille
- toisen asteen koulutusmahdollisuuksia kehitetään
- kodin, koulun ja vanhempien yhteistyötä tiivistettään
- yrityksiä kannustetaan oppisopimusmalleihin
- After Eightin toimintaa tuetaan
- jne

Pietarsaari on monien mahdollisuuksien kaupunki. Meillä on hyvät mahdollisuudet auttaa nuoriamme. Tehdään yhdessä ja pidetään kaikki mukana.