SURUN KASVOT

Olen omassa työssäni kohdannut erilaisia asioita ja ennen kaikkea myös kohtaloita. Joka kerta, kun palokunnassa "soi kellot" jollakin oli hätä. Joku tarvitsi kiireellisesti apuamme ja joka kerta me palomiehet riensimme paikalle. Me teimme aina tehtävämme niin hyvin kuin osasimme. Niillä tiedoilla ja taidoilla, joita meille oli mm opiskelujemme ja harjoitusten myötä suotu. Joskus epäonnistuimme, joskus resurssimme eivät vain riittäneet ja hävisimme  Mutta me myös onnistuimme. Ja voi sitä ilon hetkeä, joka loisti brankkareiden silmissä, kun hälytystehtävä oli suoritettu onnistuneesti.

Me kohtasimme myös  surua. Minun aikoihini myös sairaankuljetus kuului tehtävänkuvaan.
Kohtasimme tapahtumia, näimme surua ja epätoivoa. Koimme tilanteita, jossa suru ja epätoivo olivat läsnä. Silloin me palomiehet/sairaankuljettajat yritimme parhaamme mukaan olla kanssaihmisten tukena. Se oli meille kunnia-asia. Tiedän, että näin on edelleenkin. Tehtävissämme kohtasimme surun ammattimaisesti. Vaikkakin joskus tilanteet ottivat todella koville. Me myös puhuimme tapahtumista. Ns kriisikeskustelu käytiin saunan lauteilla. Se oli palomiesten tapamme purkaa tunteita.

Nyt suru on kohdannut perhettäni ja suru on saanut aivan eri merkityksen. En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Ajatukseni harhailevat enkä saa niistä oikein otetta. Ei puhettakaan ammattimaisesti ajattelutavasta. Hallitsen tilanteen, mutta en kuitenkaan täysin. Ajatus on minulle jotenkin outo, sillä olenhan koulutettu hallitsemaan erilaisia tilanteita ja minun pitäisi palopäällikkönä olla se, joka käy eturintamassa. Vai? Nyt en pääse pois. Surulla on selvästi moninaiset kasvot, jonka läpi pitää vain nähdä. Kiinni sitä ei selvästikään saa, mutta yritän kampittaa sen. Inhimillisesti..

MAININKEJA

Näin on kuntavaali sitten käyty ja pikku hiljaa on aika palata arkipäivän askareisiin. Pietarsaaressa vaalit menivät ilman suurimpia ylilyöntejä ja oikeastaan aika odotetustikin. Joitakin yllätyksiä tietenkin sattui. Nehän kuuluvat aina vaaleihin. Palaan itse analyysiin tarvittaessa hieman myöhemmin. Tällä kertaa tyydyn ainoastaan onnittelemaan kaikkia valittuja ja kiittämään mukana olleita. Demokratian toteutumisen takia on tärkeää, että ehdokkaita oli paljon. Nyt edessä ovat tiukat neuvottelut muiden puolueiden kanssa. Toivottavasti ne käydään avoimesti, vaalitulosta kunnioittaen.

Omalta kohdalta vaalit menivät ylin odotusten. Itse odotin korkeintaan 100 äänen tulosta, mutta loppusaldo olikin 199. Mukavaa oli myös se, että lisäsin äänimäärääni huimasti ja sijoituin suomenkielisistä ehdokkaista jopa mitalisijoille. Edelläni olivat kaksi hienoa ladya Helinä ja Anna-Maija. Lopputulos tekee hiljaiseksi ja kiitolliseksi. Rehellisesti sanottuna olen ikionnellinen saamastani tuesta. Tästä on hyvä jatkaa työtä kaupunkimme kehittämiseksi.

POHJOIS-ITALIASSA
Kävimme muutama viikko sitten vaimoni Ingerin kanssa Gardajärvellä. Heti aluksi on syytä kehua matkanjärjestäämme Oravaisten Liikennettä. Yritys hoiti kaikki järjestelyt huippuhienosti. Mikään ei klikannut. Palvelu pelasi ja matkalaiset voivat hyvin. Erikoismaininnan ansaitsee myös bussi-kuskimme Markus, joka sompaili bussia pienillä kujilla todella hienosti.
Olimme majoittuneet pieneen Bardolinon kaupunkiin, josta teimme retkiä ympäri Gardajärveä. Kävimme mm Malecesinessä, Limonessa, Gardan kaupungissa ja Rivassa. Nämä paikat sijaitsevat alueen pohjoisosassa. Itse Bardolino on järven itäpuolella.

                                                         Gardan jylhiä maisemia

Kun alueella liikkuu, on pakko kaydä myös Veronassa ja Venetsiassa. Totta kai. Verona on Italian mittapuun mukaan pieni kaupunki. Pienten kujien lomassa on myös ns Julian parveke. Todellisuudessa lienee niin, että parvekkeella ei ole mitään tekemistä Romeon ja Julian kanssa. Hieno paikka kuitenkin ja olihan paikalla muitakin rakastavaisia.
Seuraava kohde oli Venetsia. Kuuluisa paalujen ja kanavien kaupunki. Voi sitä ihmisvilinää. Kuuluisa  Marcus aukio oli täynnä turisteja. Ja hinnat olivat taivaissa. Onneksi olimme liikkeellä sesongin alussa. Vielä ei kanavien vesi lemunnut. Veikkaukseni on, että tulevaisuudessa kaupunki menettää lumouksensa. Kuka haluaa tulla katsomaan haisevia kanavia? Toki mielenkiintoinen paikka.

                                                        Venetsian kanava

Kotimatkalla ajoimme Itävallan Innspruckin kautta. Nyt meikä poika innostui. Tosi hieno olympiakaupunki Alppien keskellä. Hyppyrimäki oli melkein kaupungin keskustassa ja Ahonen ja Nykänen olivat edelleen suuria staroja. Tosi hieno kaupunki, jonne haluaisin vieläpalata. Kaupungin kultainen katto on edelleen suuressa suosiossa.

 

Innspruckin kultainen katto

Matka oli tosi hieno ja porukka maan mainio. Kiitos järjestäjille ja matkakumppaneille. Suosittelen kohdetta tosi paljon.

Vappu meni mukavasti sukuloidessa ja Laulu Jaakkojen kanssa. Lauloimme kevään Pietarsaaren koulupuistossa. Ja muistathan keväkonsertimme ensi lauantaina Schauman salissa

Hyvää alkanutta kesää kaikille!!!